Teatteri Tuike & Maaretta Riionheimo esittävät:
Sillankorvan emäntä
Hilja Kilven näytelmä Sillankorvan emäntä sijoittuu 1800-luvun lopun länsisuomalaiseen talonpoikaiskulttuuriin. Sillankorva luottaa sukujuurtensa lujaan ja vankkumattomaan perinteeseen, ja näkee arvonsa lepäävän rikkumattomassa sukujatkumossaan. Säätyjen ja sääntöjen yli ei ole hyppiminen. Hilja Kilven näytelmä möyhii jo ennestään tutussa pellossa; halussa, himossa, vallassa, pelossa ja kenties myös rakkaudessa. Näytelmä esittää viime kädessä ikiaikaisen kysymyksen siitä mikä ihminen on, ja mihin hän tarvitsee rakkautta?
Teatteri Tuikkeen ja Maaretta Riionheimon Sillankorvan emäntä vaalii Hilja Kilven kielellisen kulttuuriperinnön arvoa, vaikka näyttämöestetiikassaan 1800-luvun lopun maailmaa ekspressiivisemmin kuvittaakin. Kirjoitetun kielen lisäksi tarina kertoutuu myös kehonkielen kautta. Teos rakentuu fyysisen teatterin ja suomalaisen kansanlyriikan dialogille. Kieliä on monia, kyse on siitä milloin käytetään sanoja, ja milloin vaietaan vaikka tarina jatkuisikin.
Näytelmän kesto n. 1 h.
Näytelmä: Hilja Kilpi
Dramaturgia: Maaretta Riionheimo
Ohjaus: Maaretta Riionheimo
Näyttelijät: Sinikka Isoaho, Aarne Linden, Nina Rinkinen ja Venla Vannela
Musiikki: Janne Riionheimo ja Anna Riionheimo
Musiikinajo: Otso Helos
Kuva: Pauliina Alanko
ESITYKSET
16.7.25 klo 19.00 Tuikkeen kesänäyttämö, Ormuspellontie 1
17.7.25 klo 19.00 Tuikkeen kesänäyttämö, Ormuspellontie 1
Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko tapahtumassa:
11.7.25 klo 16.00 Nissilän piha
12.7.25 klo 14.00 Karikosken taidegalleria
VALOKUVIA
Teatteri Tuike on helsinkiläinen ammattiteatteri, joka on perustettu vuonna 1997. Teatteri Tuike pyrkii löytämään uusia tapoja tehdä ja kokea teatteria. Tavoitteina ovat aistiteatterin, fyysisen teatterin, sanattoman teatterin ja naamioteatterin kehittäminen Suomessa. Sillankorvan emäntä – esityksen esiintyjäensemble koostuu Tuikkeen näyttelijöistä, lukuun ottamatta ohjaaja ja teatteripedagogi Maaretta Riionheimoa.
Maaretta Riionheimo näkee itsensä erityisesti yhteiskunnallisen teatterintekijänä, ja pohtii voiko teatteri lopulta muuta ollakaan. Hänen mielestään taiteen tehtävänä on myös kurottaa kohti kauneutta toivon ylläpitämiseksi. Tämä kauneus on kuitenkin kaivettava esiin monesti pölyttyneiden kerrosten alta, maailmasta joka meinaa toisinaan unohtua.
